torstai 11. syyskuuta 2014

Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle


Turun yliopiston päärakennuksen seinässä on teksti: Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle.

Rakennuksen ohi kulkiessani teksti on uhmakkaassa optimistisuudessaan tehnyt minut usein iloiseksi, ja aina se on saanut liikkeelle erilaisia ajatuskulkuja vapauden olemuksesta. Mitä tarkoittaa vapaa kansa, mitä on vapaa tiede?

Viime syksynä kuljin pitkästä aikaa päärakennuksen ohi. Olin tulossa tentistä, ja tämä jo lähes unohtamani lause teki minut jälleen iloiseksi. Hei vapaa kansa, hei vaan vapaa tiede! Aloin taas ajatella vapautta. Vapaa tiede on mielessäni aina liittynyt riippumattomuuteen poliittisista ja taloudellisista sidoksista, mutta nyt ajattelin asiaa myös uudesta näkökulmasta: henkilökohtaisen vapauden kautta.

Asun Helsingissä ja teen tohtoriopintojani Turun yliopistoon. Kuljen siis usein Helsingin ja Turun väliä junalla. Varaan aina paikan työskentelyhytistä. Eräänä päivänä istuin kahden hengen hytissä nigerialaissyntyisen miehen kanssa, ja välillemme syntyi mielenkiintoinen keskustelu. Puhuimme elämästä Nigeriassa ja elämästä Suomessa. Matkakumppanini oli asunut Suomessa 12 vuotta, ja hänellä on täällä työpaikka, puoliso ja kaksi kätilöopistolla syntynyttä lasta. Nigeria ei enää tunnu kotimaalta, mutta Suomessa hän saa monesti kuulla, että hänen pitäisi painua Afrikkaan.

12 vuotta, työpaikka, puoliso, kaksi lasta ja ystäviä. Mitä muuta vaaditaan, että on oikeus kutsua asuinpaikkaansa kodikseen? Monenko sukupolven päästä matkaseuralaiseni jälkeläiset saavat kutsua itseään suomalaisiksi ilman että kukaan älähtää? Kukaan ei kysy minulta, millä oikeudella asun Helsingissä ja opiskelen Turussa, vaikka olen kotoisin Sonkajärveltä. Kukaan ei huutele kadulla kätilöopistolla syntyneille lapsilleni. Jos päättäisin muuttaa ulkomaille, päätökseeni suhtauduttaisiin hyväksyvästi, ehkä myös ihaillen.

Mietin kaikkea sitä vapautta, jonka yltäkylläisyydestä olen elämäni aikana saanut nauttia. Kukaan ei ole koskaan kyseenalaistunut asuinpaikkani tai opiskeluaiheeni valintaa, vaikka syytä ehkä olisi ollut. Minua on kannustettu, tai ainakin minun on annettu olla rauhassa.

Mitä tarkoittaa vapaa kansa, jos ei sitä, että saa käydä koulua ja kulkea rauhassa kadulla? Mitä on vapaa tiede, jos ei sitä, että minäkin voin tehdä tieteellistä jatkotutkintoa: viiden lapsen yksinhuoltajan tytär, kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti?

Kampuksen portaita pitkin kävellessäni mieli oli kepeä ja helpottunut, kuten se usein tentin jälkeen on; olin menossa oluelle, auringonlasku värjäsi taivaan vaaleanpunaiseksi ja taskussani oli kolme uutta opintopistettä. Päällimmäisenä mielessäni oli kaksi asiaa.

Toinen oli kiitos.

Toinen oli toive siitä, että myös junassa tapaamani nigerialaissyntyisen miehen lapset saisivat saman vapauden: vapauden tehdä valintoja. Oikeita, vääriä, mitä näitä nyt on.


Teksti on julkaistu Turun ylioppilaslehdessä 2/2014.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä ajattelet?