torstai 4. syyskuuta 2014

Kulutustrendi: tavaran vähyys?

          
Eräässä suositussa blogissa kirjoitettiin hiljattain siitä, miten kauniista sisustuksestaan ja tyylikkäistä vaatteistaan tunnettu kirjoittaja kokee, että tavaroilla ei enää tunnu olevan samalla tavalla merkitystä kuin aikaisemmin. Päinvastoin, hän pyrkii luopumaan mahdollisimman monista käyttämättä jääneistä esineistään ja nauttii tyhjästä tilasta. Teksti herätti minussa paljon ajatuksia, ja osallistuin foorumilla käytyyn keskusteluun. Muoti-, tyyli- ja sisustusblogeja moititaan usein niiden pinnallisen ja kulutukseen yllyttävän elämäntavan ihannoinnista, joten tällainen teksti tyyliin keskittyvässä blogissa on huomion arvoinen.

Myös minä olen paatunut esteetikko, ja jo nuoresta iästä olen ympäröinyt itseni kauniilla ja erityisillä esineillä, joihin minulla on ollut läheisiä suhteita. Rakastan perintöarkkuani, kuhmuista nojatuolia, kirjojen tuoksua ja tuntua, tarkoin valittuja vaatteitani. Kaikki tämä on kuitenkin alkanut menettää merkitystään. Tavarat tuntuvat enemmänkin siltä, että ne sitovat, ja niitä on liikaa. Kotonani asuu useita lapsia leluineen ja alati pieneksi käyvine varusteineen, joten siivoan ja järjestelen joka päivä jotakin saadakseni tilaa. Tilasta on tullut luksusta, tyhjästä lattiasta ja puhtaasta pöydästä. Vaatteiden vähyys helpottaa ja nopeuttaa aamusähellystä. Viimeiset vuodet olen karsinut, vähentänyt, antanut pois. Hankin vain aivan erityisiä ja tarpeellisia asioita.


Olen kuitenkin miettinyt, että tässä ilmiössä on jotakin, joka ei lähde vain minusta (tai kenestäkään yksittäisestä ihmisestä), vaan joka on kiinni tässä ajassa. Maailmassa, jossa tavaraa on paljon, liikaa, paras tapa erottautua massasta on tavaran vähyys. Suomessa useimmilla köyhilläkin on kännykät ja sohvakalustot. Lähes kaikilla on lähes kaikkea. Tavaroiden tarkka valikointi taas on etuoikeus, jonka kautta voi ilmaista hyvää makua, ajanmukaista elämäntapaa – ja myös parempaa elintasoa. Se merkitsee myös itsekuria, aikaa ja vaivannäköä.

Millaiseksi kulutuskäyttäytyminen muuttuu seuraavaksi? Vaikka pyrin ostamaan vähän, on kuitenkin selvää, että nykyisetkin kulutustottumukseni ovat maailmanlaajuisessa mittakaavassa älyttömiä ja ympäristön kannalta kestämättömiä. Elän kuitenkin osana omaa kulttuuriani ja ympäristöäni, eikä suunnitelmissani ole muuttaa sähköttömään mökkiin ja pukeutua sammaleeseen.


Luksusta: valoa paljaalla lattialla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä ajattelet?