keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Mitä esineet ovat?


Nykyisen sanakirjamääritelmän mukaan esine on aineellinen kappale, hyödyke, kapistus, väline tai tavara. Kuulostaa yksinkertaiselta ja suoraviivaiselta. Materiaalisen todellisuuden ja esineiden luonnetta on kuitenkin problematisoitu paitsi filosofiassa myös materiaalisen kulttuurin tutkimuksen parissa. Määräytyykö esineiden luonne erilaisten vuorovaikutussuhteiden kautta vai ovatko ne pelkästään sitä mitä ne näyttävät olevan

Esine on siis aineellinen kappale. Mitä se tarkoittaa? Brittiläinen antropologi ja materiaalisen kulttuurin tutkimuksen professori Daniel Miller esittelee toimittamassaan kirjassa Materiality (2006) kaksi erilaista tapaa teoretisoida materiaa. Ensimmäinen on hyvin yksinkertainen ja ilmeinen näkemys: esineet ovat esineitä, pelkkiä artefakteja. Sanan esine määritelmä on yleistajuinen eikä akateeminen, eikä esineen tarkka määrittely ole tarpeellista tai edes mahdollista. Onhan koko kulttuurinkin käsite yhtä häilyvä kuin materiaalisen kulttuurin! Tämä teoria hyväksyy mukisematta esineen suomalaisen sanakirjaselityksen: esine on aineellinen kappale. Se on jotakin konkreettista, joka on olemassa ja jota voi käyttää ja koskettaa, nähdä ja aistia.

Toinen tapa lähestyä esineellistä maailmaa perustuu ajatukseen, jonka mukaan esineet saavat merkityksensä ja luonteensa vuorovaikutuksessa ihmisten ja ympäristönsä kanssa. Esineet eivät ole itsessään mitään, vaan niiden olemus syntyy erilaisten suhteiden ja tulkintojen kautta. Samalla kun esineet saavat muotonsa sekä ihmisten että muiden esineiden kautta, myös materiaalinen kulttuuri määrittää meitä tavalla joka ei aina yllä tietoisuuteen saakka. Esineet muodostavat suuren osan siitä ympäristöstä, jossa elämme ja johon totumme. Vaikka emme ajattele esineitä aktiivisesti, ne ovat olennainen osa päivittäisiä toimintojamme ja sitä kautta ne määrittävät käyttäytymistämme ja identiteettiämme.

Kirjailija Oscar Wilde (1854-1900) väitti, että vain pintapuoliset ihmiset eivät arvioi ulkonaisten seikkojen mukaan. Todellinen mysteeri on hänen mukaansa kaikki se, mikä on näkyvää ja konkreettista, ei se mikä on näkymätöntä. Monien uskontojen ja muiden elämänkatsomusten perusajatus taas on se, että ”totuus” on jotakin, mikä löytyy materiaalisuuden takaa. Aitoa ja totta on vain se mitä ei näe. Esineet ja materia edustavat yleisessä ajattelussa pinnallisuutta ja banaaliutta, josta on pyrittävä eroon ja jonka merkitystä ei saa korostaa. Toisaalta esimerkiksi uskontojen nimissä on tehty hyvin suureellisia ja konkreettisia monumentteja ja rakennuksia, joiden ajatellaan ylistävän ja kunnioittavan jumalia sekä ilmaisevan ihmisten hyviä pyrkimyksiä. Vaikka materia mielletään pinnalliseksi ja epäolennaiseksi, sillä on kuitenkin hyvin keskeinen merkitys paitsi uskonnoissa, myös yleisemmin ihmisyyden määrittelyssä. Edes kulutus- ja tavarakriittiset näkökulmat eivät kykene pidättäytymään materiasta ja sen roolista puhumisesta. 
 

Mitä materiaalisuus siis on? Onko se pelkkiä esineitä? Täytyykö materiaalisuutta ajatella laajemmin, jolloin se voi olla kuvitteellista, suhteellista, biologista tai teoreettista; enemmän kuin itse esineet?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä ajattelet?